Omituinen harrastus osa kaksi muistojen matkassa.

Vuosia sitten kävin Reposaaren hautausmaalla,sinne on päätynyt lepoon monta merenkulkijaa.
Muistomerkeissä aiheina laivoja ankkureita ja muuta mereen liittyvää.

Uudet asuntomessujen aikaan rakennetut "rantatalot"eivät vaan jotenkin sovi maisemaan,on kelluvaa ja ihan rantaan rakennettua.Tunnelma mikä Reposaarella ennen oli on iäksi menetetty.

Seuraavana päivänä tutustuimme Käppärän hautausmaahan Porissa.Upeaa tälläistä ei ole kotikaupungissani,mausoleumi Juseliukselle tai tarkemmin sanoen hänen tyttärensä muistoksi rakennettu.

Todellakin täällä olisi mennyt koko päivä ja vähän toistakin,komeita muistomerkkejä ja paljon.

Kertakaikkiaan mahtava ja hyvin hoidettu paikka.Valitettavasti seuruellani oli kiire ,niimpä poistuimme.

Petäjäveden kirkko komeine paanukattoineen sijaitsee kauniilla paikalla samoin hautausmaa sen vieressä.

Lääninrovasti ja perhe nukkuvat kauniilla paikalla rannalla Täälläkin olisin viihtynyt paljon kauemmin mutta eteenpäin vaan.

Ehkä joskus on tarpeeksi aikaa tutustua kaikkeen tarkemmin.

Näitä miettien tällä kertaa jospa kesän myötä saisin uusia kohteita tarpeeksi kasaan.

Paljon muistan kuvanneeni mutta hups vaan eipä löydy enää kai ovat hävinneet koneen mukana jonka salama tuhosi nyt olen yrittänyt tallennella kuviani moneen eripaikkaan että jossain edes jotain säilyisi.

Mitä te muut käytätte lisämuistia ,tikkua,levyjä vai pilvipalveluja?

Jotenkin sählärinä en sitten "muista" mitä mihinkin on tallennettu ja aikaa menee armottomasti etsimiseen.No onneksi vielä on uusi päivä koittanut ja sen myötä etsijä joko löytää tai sitten ei

Jotenkin muistui mieleen Yrjö Jylhän runo:.

Risti lumessa

En tietä nää,

niin tuisku sakenee,

ja tuulispää pois jäljet lakaisee.

Ja kinokseen ,

puuristin harmajan

nää vajonneen

kuin veteen hukkuvan.

Ken koditon,

sen alla levon sai,,

yön tullen on

nyt turvassa hän kai.

Pian nietoksiin 

jo peittyy risti tuo,

yön tietämiin 

sen haudan hanki luo.

Sen yli käy 

vain tuuli viheltäin.

ei tietä näy,

vain latu hiihtäjäin.

Pois hanget nää

kun huuhtoo huuhtikuu,

niin risti jää,

ja valoon kurkoittuu.

Kun maatuen,

se vitkaan lahoaa,

ken muistais ken,

sen alla nukkuvaa?

Ja tuulispää

pois jäljet lakaisee-

en tietä nää,

niin tuisku sakenee.

Omituinen harrastus?? Osa yksi.

Olen usein miettinyt sitä miksi aina olen ollut kiinnostunut hautausmaista. Muistan kun, alle kymmenen v. serkun kanssa mentiin hänen kotikaupunkinsa hautausmaalle illalla, kun alkoi jo olla pimeää.
Ehkä silloin etsitiin jotain jännittävää, istuttiin penkillä ja katseltiin, kun autojen valot vilahtelivat hautakivissä. Muistanetko serkkuseni vielä?Kyllä varmaan.
Kotipaikkakuntani hautausmailla olen kierrellyt pimeällä viemässä tutuille kynttilöitä.
Nyt iän karttuessa oireet eikun pahenee,olen alkanut etsiä kalmistoja.
Niinkuin Akamellaakin. Lapissa olen käynyt useammalla hautausmaalla ja aina niistä löytyy jotain ihmettelemisen aihetta,miksi noin on käynyt ja mitä vaatimaton tai komea muistopaasi kertoo nurmessa alla nukkuvasta ja hänen maallisesta taivalluksestaa...

Esimerkiksi tämä monumentti on kulkenut monet vaiheet virran pohjasta takaisin paikoilleen. Enoni kertomuksen miten hänetkin vietiin riviin hautausmaan laidalle, joka kolmas ammuttiin ilman oikeuden käyntiä ja hänen ihme pelastuksensa. Paikka Varkaus.Ylä Kankun hautausmaa.




















Kansalais sodan aikoja nuo, Ikäviä muistoja veljes vihasta.

Tai Inarin hautausmaan erikoisuuden "pyrkyreitten palstan"minne kullankaivajat on haudattu.

Uuden muistomerkin tuhkatuille.
Huhti Heikin Raakun kalastajan puisen ristin
Ja ylempänä kalmistossa olevan espanjan tautiin kuolleitten haudat.
Tarinoita riittää.

Raja Joosepin elikkä Josef Sallilan hauta Ivalon hautausmaalla.




Kellotapuli Ivalon hautausmaalla.













Kittilän hautausmaa minne on saatettu lepoon paljon Lapin taiteilijoita.Reidar Säretöniemi,Kalervo Palsa,Einari Junttila,Leo Siirtola muutamia mainitakseni.

Kalervo Palsalla itse tekemänsä monumentti.

Reidar Särestöniemen vaikuttava jaspiskivi paasi.Intiaanipäälikkö Seatlen sanoineen:"Mitä tapahtuu maalle tapahtuu maan lapsille virrat ovat veljiämme eläimet puut ihmiset hengittävät samaa ilmaa
jos eläimet loppuvat ihminen kuolee hengen suureen yksinäisyyteen kaikella on yhteys."

Kävin jälleen kerran Särestössä 2009 ja silloin näin eteisessä lehtileikkeen Reidarin kivestä, tietysti minun oli "pakko" nähdä se, ja etsiä täytyi sanoin, että menköön koko päivä, mutta pois en lähde ja aina etsintä palkitaan.

Vaikuttava saksalaisten sotilaitten mausoleumi Rovaniemen Norvajärvellä.

Vanha Akamella todella hienolla paikalla joen rannalla hietatievassa.

Akamellassa vain muutama risti ja muistokivi.

Kaikki vanhat muistomerkit joita tarinan mukaan oli lähes jokaisella.ovat hävinneet vuosisatojen mittaan.Kerroinkin tästä aiemmassa plokissani Akamella.

Leppävirran vanha hautausmaa kirkon vieressä on todella rauhallinen ja komea jylhine kuusineen

Höyrylaiva Louhen muistokivi ja laivan mukana hukkuneitten muistokivet.Paljon paljon muuta.

Tässä jo tulevaa kesää ajatellen olen suunnitellut uusia hautausmaa matkoja,kyllä netistä on iso hyöty monen paikan ohi olen ajanut ihan läheltä mutta kun ei tiedä niin ei osaa kääntyä sivutielle.

Tosin nykyään jotenkin aina huomaa kilven hautausmaa,mistä siten johtuneekin.Harrastus se kai on tämäkin.Vai liekkö niinkuin mummoni aikoinaan sanoi "Maa kutsuu puoleensa"

Paljon näyttäisi toistoa olevan mutta mutta eniten minuun vaikuttaneet ensin.Aion vielä jatkaa aiheesta.Kirjoitellaan.

Hyvää uutta vuotta 2016

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää uutta vuotta
Istuin äsken kodassa,pienillä kynsitulilla ja kuuntelin tulen tarinoita se sipisi ja supisi.
Varmaan moni minua ennen on kuullut saman tarinan mitä tuli kertoi
Se toivoi maailmaan rauhaa ihmisille onnea ja menestystä kaikessa mihin ryhtyykään.
Tuuli vinkui nurkissa ja tunnelma oli oikeasti talvinen vaikka luntahan meillä ei ole,kuuraa vaan.
Palasin sytyttelemään kynttilöitä.
Jatketaan kaikki uuteen vuoteen rohkein ja avoimin mielin.
Kauniitten auringon nousujen ,auringonlaskujen ja revontulten toivossa.
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE

Villa Andropoff

Pitkästä aikkaa suuntasin yli Suomenlahden Eestin puolelle.
Meitä oli liikkeellä pikku porukka ja pikku bussi,mutta seura olikin paljon odotuksia hauskempi.
Ainahan ei voi tietää mitä matkalla satuu ja kokee mutta kerrankin olin todella tyytyväinen.
Majapaikkakin oli ihana Inga Villa Pärnussa.

Meren kohina kuului kutsuvana ja tyhjä hiekkaranta, ihmiset olivat riisuneet uimapukunsa ja menneet jonnekin missä on aina kesä.
Kylmä tuuli puhalsi pohjoisen suunnalta.
Kävelin rannalla ja katselin lasku veden jättänistä lammikoista ruokaa etsiviä lintuja

.
Reissumme kesti neljä päivää,ja matkoihin siitä hupeni suurin osa.
Kauimmaiset porukassa olivat Suomussalmen ja Puolangan suunnalta.
Kyllä siinä saa istua autossa pitkät tovit.

Kävimme tutustumassa Villa Andropovissa vähän matkaa Pärnusta maaseudulle päin.
Neuvostoliiton aikana paikka oli simäätekevien huvila ja hieno sellainen,kuulin myös monta tarinaa menneestä kaupungista hankituista tanssitytöistä jotka tuotiin tänne aidatulle alueelle umpiautoissa.
Viihdekesku ja ulkoilualue.Muureja.
Hotelli osa on todella komea,huoneet isoja ja tilaa riittää.Varmaan kesällä on täyttä näin marraskuussa on tyhjää ja hiljaista.

Hotelli.

Upea hiekkaranta on lähellä.Meren yllä aavistus sumua Yksinäinen portti katselee merelle muistona entisestä ajasta ja aidasta.Paikkaa tosiaan on kiertänyt verkkoaita portilla on vieläkin vartiokoppi.

Tosiaan upea paikka kannattaa ainakin käydä jos ei halua majoittuakin.
Lähellä on myös golf kenttä ja luonnonsuojelu alue eikä Pärnuun ole pitkä matka.
Tällä kertaa tämmöistä,ei aina Lapin maisemia.