Naruska ja Savukoski kesällä 2014

Lähdimme Sallasta ajelemaan Savukoskelle päin halusin käydä siellä Korvatunturinmaan puodissa.Kuinka ollakkaan vastaan tuli Naruskan tien haara ja päätettiin poiketa sinne edes pikkuisen katsella mitä näkyy Suomen kylmimmässä kolkassa kesällä. Tenniöjoki löytyi hetimmiten varmaan joku on vahingossa???kastellut kenkänsä ja unohtanut ne kuivumaan ...hae toki pois ihan hyvät popot ja ehjät sukat..heh...

Mulle on tästä kuvasta sanottu että kaikkea sinä kuvaatkin .Jo vain niin teen,sehän on elämän suola hauskat pikku tapahtumat.Eikös vain?

Hyväkuntoinen tie ja suhteellisen paljon asutusta tien varressa niin kauniin vehreää ja kesäistä.

Porot kummastelivat outoja kulkijoita ,kuka se noin kameran kanssa meitä tähystää?

Minä olisin jatkanut mutta kuljettaja ei enää vaikka tien viitta houkuttelikin Karhutunturiin.Täytyy sanoa että kauemmin olisin viipynyt ehkä joku toinen kerta.

Ikävän näköiseksi myllätyn hakuuauken takaa näkyy Vanha Sallatunturi ja Rohmoiva tällä kertaa erikulmasta kun Onkamojärven yli edellisenä iltanä nähtynä. Harteillaan tuntureilla oli yöllä sataneet lumet.

Matka jatkui Savukoskelle ja siellä TAAS tietysti hautausmaalle.Pitäähän Moskua käydä moikkaamassa ja siinä sivussa Sau-herraa.Löysin myös Joseph Nemethin kiven jota en edellisellä kerralla huomannut.

Luin jostain kirjasta että Joseph olisi paennut Siperianrata työmaalta ja päätynyt jollekkin kämpälle lähellä Suomen rajaa rajavartiat olivat huomanneet miehen mutta eivät olleet uskaltaneet mennä hakemaan kun pakenijoita ei saanut auttaa.Kun tieto kulkeutui Sau-herran korviin hän lähetti oman partionsa auttamaan pakolaista ,mutta nälän heikentämä Nemeth oli ehtinyt kuolla,hänellä mukanaan olleen koiransakin oli joutunut syömään ruuan puutteessa.
Luen paljon yleensä pohjois aiheisia tarinoita ja sitten etsin paikkoja ja seutuja missä kaikki on tapahtunut.

Mutta nyt Korvatunturinmaan puotiin että siellä osaakin olla paljon ihania tavaroita.

Löysin sieltä minua ihastuttaneen kankaalle painetun taulun pakkohan se oli ostaa.Nyt taika sanat muistaa ja Akmeeli ei jää louheen vaan palaa takaisin matkoiltaan haukena sutena tai tuulen puuskana kuljettuaan pitkät palkiset.

Lunta juhannusaattona Lapissa.

Aamulla suunnattiin auton keula kohti pohjoista, jo sitä on odottettukin. Kylmä sää ei siinä mielessä haitannut, kun tässä autossa ei ole ilmastointia, jossa helle on hikeä ja tuskaa.
Kohteena oli ainakin aluksi Salla. Päätettiin kuitenkin selvittää tämä reissu kahdella pysähdyksellä ei kahdella yöpaikalla. Noinhan se sitten menikin vaikka olisin kyllä mielelläni ollu "oikeessa Lapissa"muutaman yön.

Kyllä täällä kolme yötä meni ihan vilahtaen, mukava talonpuolikas ja ennenkaikkea hyvä sauna.

Aamulla, kun heräsin ja tarkensin katsetta ulos ikkunasta, häh, mitä kumman valkeaa on puitten oksilla??Maassakin??? Niimpä niin, luntahan se olikin en vaan uskonut sentään noin paljon satavan.

Ajattelin, että ai kun kiva ,että eilen illalla käytiin Onkamon näköalaharjulla nyt olisi ollut liukasta kiivetä sinne.

Kauniit harjulta olivat maisemat, mutta kylmä pohjoistuuli ei oikein houkuttanut istuskelemaan.
Kauniina kesäpäivänä on mukava kahvistella, kun on pöytä ja penkit.

Harjulle kapuaminen maksaa kyllä vaivan komeat on maisemat Onkamo järven yli näkyvät naapurimaan puolelta Rohmoiva ja Vanha Sallatunturi.

Ei varmaankaan peruna tai nauriskuoppa, luulen että sodan jälkiä ovat.

Rannalla oleva Onkamon kylä näyttää oikein elinvoimaiselta paljon taloja ja ihmisiä liikkeellä.

Joku tosin oli jättänyt peltipailakkansa kesän viettoon koivikkoon, kai se sitten lumen tullen lähtee suorittamaan tehtäväänsä, ja kuljettaa omistajaansa pitkin hankia.

Kaunisharju, oi mikä nimi, pitäähän se katsoa onko nimellä katetta. Olihan sillä oli tosiaan.

Oi, että kaunista melkein peilityyni lampi ja kesä vehreimmillään illan valokin kohdillaan.

Pikkuisen vanhaksi menneet pitkokset johtavat pirunpellon yli, vaan eipä ole kulkijatkaan ihan nuoria enää!!!

Lammen nimi on Kolmiloukkonen, johtuu varmaan muodosta ja laavukin samalla nimellä.

Mikä ihana paikka istua pikkuisella iltanuotiolla ja kuunnella tulen rätinää, katsella lammelle ja tunnelmoida.
Sallassa näyttää olevan näitä komeita hiekkaharjuja paljon ja ihan mukavasti on retkeilijätkin huomioitu. Paljon portaita ja laavuilla puut, melkein kaikki kunnossa.
Seuraavana olikin sitten Hangasharju siellä oikein retkeilyreitti.

Kaunista täälläkin järven nimeä en kyllä tiedä. Mutta haitannoonko tuo??!!

Siinäpä niitä portaita piisaa, onneksi on välillä taukopaikkoja, takana näkyy Sallatunturin laskettelu rinteet.

Alhaalla virtailee kirkasvetinen puro ja pitkokset jatkuvat nyt vaihteeksi lehtomaisemassa.

Rentukat, rannan paatsamat ja lepät peilailivat puron kirkkaassa vedessä.

Hyttysistä ei tällä kertaa ollut isompaa haittaa, jotain positiivistä viileässä säässä.
Sitten koitti "muutto" aamu kamat autoon ja tielle, näin Salla jäi kivaksi muistoksi.Uudelleenkin voisin sinne palata.katseltavaa varmaan löytyisi lisää.

Niimpä ajettiin meidän "vaki" paikkaan Pyhätunturille, kaikki minun suosikki mökit olivat jälleen kerran varattu. No, kokeillaan uutta ja oikein hyvä asunto löytyikin ainakin paikan suhteen.
Aivan kansallispuiston reunassa ja polkua piisasi, tietenkin sinne suolle..
..

Voi, että taas kerran suolla, suopursut kukkivat ja jokin suonlintu huuteli kaihoisasti, kuulin sen kuin Noitatunturin salaperäisen kutsun. Mieli rauhoituu ja kaikki turhat kiireet haihtuvat pois.

Lenkkarit ja sukat tosin kastuvat, kun en ihan itseäni uhalla ottanut kumppareita mukaan.

Mutta haittaako tuo, on Pyhä ja huomenna juhannusaatto.

Keltavästäräkki hypähteli pienissä suo männyissä seuraten pomppimistani mättäältä mättäälle. Pahimpien kohtien yli pääsi pitkospuita, mutta sitä iloa ei kauaa kestänyt taas kosteikkoa. Porolaavu oli taivallukseni kohteena.

Välillä kaunista kangasmaastoa. Kuvasin suolla videopätkiä, mutta empä taida enää yrittääkkään laittaa niitä tänne, ainakaan aiemmat eivät ole auenneet ollenkaan. 

No niin, sitten koitti aatto aamu ja lähdettiin; Saariselkää kohti tarkoitusena juhlistaa juhannusta lounaalla Kaunispään huipulla, eipä lähtiessä arvannut mitä näkisi. Saariselän lähestyessä sää kylmeni ja räntää viskoi oikein kunnolla.

Juhannusaatto ja tyhjä terassi Kaunispäällä.

Ruoka maistui silti oikein makoisalle, oli oikeastaan mukava katsella sisältä lämpimästä ulos lumisateeseen.

Porukkaakin oli vähänlaisesti, mutta kaikki kyllä innokkaasti kuvasivat ikkunoista valkeaa juhannusta.

Kun lähdettiin, oli auton päälle kertynyt melkoinen lumikerros ja tuisku iski vaatteet ihan valkoisiksi.

Tosi epätodellinen tunnelma, kun muistelee juhannuksia aiempina vuosina ihanaa yön valoa ja aurinkoa.

Onneksi Vuotsossa satoi jo vettä ja lumi jäi vaan tuntureitten huipuille.

Tuntui mukavalle palata lämpimään mökkiin, panna sauna lämpiämään ja laittaa takkaan tuli.

Takka oli tosiaan muurarin taidon näyte, minulle tuli mieleen kelo.

Olisiko tässä tarpeeksi yhdelle kertaa, jatkan vielä tämän retken tarinoilla Naruskasta. 

Sota muistoistakin täytyy kertoa, sillä kiertelimme Sallan suunnalla muistomerkkejä katsomassa.

Valamo

Lähdettiin Mikkelistä Tertin kartanosta ajamaan kohti Heinävettä ja Valamon luostaria.
Alkukesän mitä kaunein päivä,aurinko paistoi ja mieli oli hyvä maukkaan aamiaisen jälkeen.
Tertin kaunis vaaleanpunainen kartano komean puistonsa kera häipyi taustapeilistä.

On ihan pakko lisätä muutama hauska kuva Tertistä.Lehmä ja vaunut ja kuningas sammakko,ihania.

Anteeksi pieni mainos mutta Tertin kartanoa voi suositella kenelle vaan ruoka,yöpyminen ja palvelu todella tasokkasta.

Joutsenparikin oli ruokailemassa,tienvarren parkkipaikan lähellä.

Ensimmäiseksi saavuimme Lintulan luostariin jonka kaunis kirkko on kurkistamisen arvoinen.

Pitkä koivukuja johtaa luostarin vanhempaan osaan missä oli ennen maatila.

Nykyisin rakennuksessa on kahvio ja pieni myymälä,jota hoitivat iloiset tytöt

Hymy heillä oli herkässä samoin kun nunnatkin ystävällisesti tervehtivät kävijää

Lähistöllä oli uusi pieni hautausmaa nunnille ja työväelle.Kaunista ja rauhallista.

Jatkoimme matkaa seuraava kohde oli Valamon luostarin hautausmaa.

Vanhat kropnitsat kyyhöttivät suurten puitten alla .

Myös Elina Karjalainen puolisoineen on saanut täältä viimeisen leposijansa.

Toinenkin kynäniekka Pentti Saarikoski lepää suurten kuusien katveessa.

Hautausmaan toiselta portilta näkyy veden takaa Valamon kirkko.

Kun Lintulan luostarilla ei vielä ollut omaa hautausmaata,tänne haudattiin myös Lintulan nunnat.

Paljon valkeitten hautaristien rivistöjä jotenkin en vaan ole tajunnut että täällä on näin suuri hautausmaa

Kaunista hiljaista ja niin erilaista kuin meidän omalla ev.lut.hautausmaalla.

Siirryttiin majoittumaan Valamoon meidän ikkuna oli tuo vasen nurkkaikkuna tilava huone ja muutenkin hiljaista ,ehkä johtui siitä että suurin osa majoittujista oli isojen hotellirakennusten puolella,vierasmaja on silti suositeltava vaihto ehto.

Paljon on seutu muuttunut siitä kun viimeksi kävin siitä on jotain 25 vuotta tai niillä paikkeilla,eli siis aikaa on vierähtänyt,melkoinen tovi ja maailmahan muuttuu koko ajan.

Mielestäni hauska piirre oli että koirat eivät saaneet tulla luostarin alueelle,mutta luostarin oma kissa Mustikka kuljeskeli munkin jäljessä, somaa mustissa molemmat.

Upea vanha kuusikuja oli sentään paikoillaan luoden taianomaisen tunnelman iltakävelyllemme.

Kirkossa kävimme iltajumalanpalveluksessa,anteeksi että en tiedä oikeaa nimeä,kaikellahan on nimensä.

Minulle erilaisiin uskoihin tutustujalle kokemus oli jälleen kerran täysin erilainen se tunnelma mikä ordotoksisessa kirkossa on aivan erilainen kuin luterilaisten kirkoissa.

Laiva ei vielä risteillyt mutta oli jo rannassa valmiina matkustajia odottamassa.

Tuttu karhu patsas piileskeli puitten seassa .

 Varmaan luostarin vanhat viini sammiot kun ulos näytille olivat joutuneet

Yksi yö vain ja auton keula suunnattiin pois sinne jäi kausi Heinävesi monine järvineen ja kanavineen odottamaan vieläkö palaan ....Luultavasti sillä hyvä tuttavani asuu lähellä Varistaipaleen kanavaa.

Olen luvannut vierailla ja lupaushan olisi pidettävä vaikka pitempäänkin aikaa menisi.

Tämä oli kesän avaus hyvin mielenkiintoista ja seura hauskaa, mukavaa kun lähdit kanssani retkelle.

Kiitos!