Päivä Lokalla

Aamulla jäi Ylläs ja Äkäslompolo taa, kun lähdimme ajelemaan eteenpäin kohti uusia seikkailuja. Viikko on ihmeen rajallinen aika ja lomaan tulee suunniteltua monen monta käynti kohdetta.

Pysähdyttiin Aakenusjoella ja katseltiin yksinäistä joutsenta, kun se ui joessa.

Lentäen viimein pois tuntureille päin.

Jotenkin joutsen on minun yksi suosikki lintuni riekon ja kuukkelin lisäksi.
Tulee haikea mieli, kun on syksy ja joutsenet kokoontuvat isoihin parviin suunnitellen varmaan muuttomatkaa etelämmäs pois lumen ja jään valtakunnasta.
Näimme todella suuren joutsen parven paljon yli sata joutsenta kokoontuneina 
erääseen lahteen hiukan ennen Kuusamoa.

Pieni osa joutsenista näkyy tässä kuvassa, oli tosi huono paikka ottaa kamera esiin: loiva kaarre maantiessä ja oikeat luontokuvaajat ihanine isoine putkineen olivat vallanneet parkkipaikat, minkä heille iloisin mielin suon!

No, tämän pienen väli jutun jälkeen matka jatkuu ajelimme eteenpäin.
Komea Aakenustunturi vaati tietenkin pysähtymään (ainakin peruuttamaan tiellä).

Muistelen lukeneeni että Aakenustunturin selkä on kahdeksan kilometriä pitkä korjatkaa tietojani jos tiedätte paremmin.Ainakin upeaa lakea riittää ja riittää,
Komeaa tunturi selännettä..

Luostolta tai Pyhältä löytyy matkalaiselle aina majapaikka sinne suunta.

Siinäpä maja pariksi yöksi päivät käytetään tarkkaan muualla.

Lokan pato

Lokasta olen kuullut paljon tarinoita, miten tietäjä Polvari Jaakko istui petäjän juurella ja praataili tulevia aikoja kyläläisille.Täyttyy löytää petäjä ja niitähän siellä kyllä riittikin.
Kovan etsinnän jälkeen sanoin "Ei löyvy" ja menin kauppaan, jossa ystävällinen kauppias neuvoi puun sijainnin,sitten katsomaan lötyykö, ja siellähän se tukevasti poroaidan sisässä portit kiinni.

Karkuun sieltä ei puu pääse, mutta katsojakaan ei pääse sen luo.....
Petäjä on tuo kuvan keskivaiheilla oleva paksu puu .

Tässäpä info taulu, mutta sen lukeminen luonnossa ei meinaa oikein etelän varikselta sujua.
Monta paikkaa löytyi, mutta vielä jäi seuraavaan kertaankin etsittävää.

Andreas Alarieston tuntevat varmaan useimmat, ainakin te Lappilaisen taiteen ystävät, hän on kotoisin Lokalta.

Lintutorni

Kulkiessamme padon yli kalasatamaan päin lensi ylitsemme valtavan iso lintu tumma suuri ja keltainen nokka, oltiin nähty merikotka.
Myös korppeja oli todella paljon kai sitten ruokaakin löytyy suuret on vielä asumattomat salot.

Kelkkasilta padon alapuolella on oiken jämäkkää tekoa.
Palattiin takaisin info taululle ja katseltiin että mihin jatketaan, Moskun tie ahaa, sinne!
Matkaa n.25 km eli ei paljon,

Kun poroportin avaus ongelma oli ratkaistu niin matka vaan jatkui ei ainuttakaan vastaan tulijaa ei yhtään asuntoa ja todella ihanan rauhallista, missä ne kaikki ruskaturistit oikein luuraa?

Kun ollaan se 25 kilsaa matkattu löytyy tämmöinen taideteos ja ollaan taas Lokan rannassa eikä Ala-Ponkun talosta näy mitään.....oi joi,oltaisiko eksytty. Joutsenet uivat kauempana Lokan vedessä. Saariselän tunturit ovat tulleet aika paljon lähemmäs,
Palaillaan takaisin päin vähän apeissa tunnelmissa tiekin on pikemminkin traktorin tai maasturin ura no, ainahan me selvitään huonollakin tiellä.
Pysähdytään paikkaan jossa tie ihankuin loppuu ja kahtaalle jatkuu toinen käytiin jo katsomassa se Lokan ranta ja toinen tie, sinnepäin on puomi ja lukossa.
Tuumitaan että mennäämpä jalkaisin katsomaan minne tuo tie johtaa,

Kas, siellähän on talo ja huolella tehtyä perkka aitaa.... Mitä ihmettä ollaan löydetty Ala-Ponku!

Jess, ei me ihan turhia tyttöjä ollakkaan! Eipä täällä ole opasteita niinkuin etelämpänä, täytyy vaan vaistolla mennä.

Aleksi Hihnavaara paremmin Moskuna tunnettu porokeisari, varas, huijari tai muuten vaan merkkihenkilö jokainen voi oman luulonsa (tietonsa) mukaan valita sopivan, asui täällä,
Kylien välinen tie kulki ennen Lokan tekoallasta talon pihan kautta Sompioon.
Moskun "vartiat "olivat paikalla, kun tultiin kaksi komeaa metsoa kulki tien poikki katsoen rauhan häirisijöitä epäluuloisesti, mutta lentoonkaan eivät lähteneet.

Museoviraston opaste taulussa pihalla on uudet ja vanhat rakennuspaikat ja talon historia.

Täytyihän sitä portaille istahtaa ja ihmetellä paikan rauhaa, ei kuulu autojen ääniä eikä muutakaan melua, todella ihanaa.Vinntikaivon kappa vaan heiluu tuulessa.

 

Savusauna ja toinen kaivo ovat kauempana metsän reunassa.

Istumme kodassa ja mietimme miksi sisälle tupaan ei pääse mutta, kai se museoviraston rakennus on suojeltu.

Täältä kodalta päin ne metsotkin tulivat olisivatko olleet eväitään syömässä?
Kun kaikki paikat on katseltu, täytyy lähteä, kiitos Ala-Ponku oli mukavaa käydä.

Sompion ja Saariselän tunturit sinertävät kauniisti.

Mutta Lokan takana näkyvät sadepilvet ja sinnepäin olisi suunnattava Tanhuan ja Sodankylän välillä satoikin ja rankasti.
Toivottavasti kuvat kertovat enemmän kuin sanat ja lukijat innostuisivat tekemään saman retken
Päivän mutka se vaan on !!! Suosittelen.