Suolla

Kaksi mutkaa me tehtiin suolle,tuonne minulle niin rakkaaseen ympäristöön,pidän vieläkin suosta.
Sen huumaavasta tuoksusta,ja kaikesta mitä siellä kasvaakaan.
Mutta suon takana löytyvä kiehtoo edelleen vaikka maisemat ovat tutut.
Sompion retki oli vähän liian kiireinen,meillä oli ns. siirtoajo elikkä muutettiin Inarin rannalta, Pyhätunturille ja siinä sopivasti ohi kulku matkalla käytiin Akmeelin kummuilla.
Sää oli kaunis ja paljon ihmisiä liikkeellä he näyttivät vaeltavan Nattastuntureille ja Ruijan polullekin oli lähtijöitä.Me saatiin sen sijaan vaeltaa rauhassa suuntaamme ei ollut tungosta.
Sompio seuran Kiiskis markkinatkin olisivat seuraavana päivänä että vain me ja kuukkelit oltiin kummulla.

Kuuset kauniisti kumarsivat ja porotokka tolvasi pakoon rauhan häiritsijöitä.

Voi voi en taaskaan saa videota toimimaan,toivotaan että te näette sen miten porot menevät.
Kuukkelit olivat uteliaita mutta sen verran vieras koreita etteivät tulleet kädestä syömään puissa vaan lentelivät.Itäkairan prinsessaa matkien laittelin niille sieniä puihin talven varalle.

  Keltaiset koivut ja suolla maaruska kauneimmillaan,Vettä oli paljon Lokka suorastaan tulvi.

Akmeelin seita oli saanut joltain kävijältä uudet kepin tuekseen,varmaan on raskasta seisoa ja katsella hukkunutta Sompiota,veden lainehtiessa kummun rantaa nuollen.Lahja jonka viimeksi toin oli hävinnyt ilmeisesti se oli kelvollinen kun noin kävi.
Hiljakseen palasimme Sompion laavulle ja evästelimme siellä kun oli kaunis sääkin.

Nuotio jäi hiljaa savuamaan kun jatkoimme matkaa, Orponen ja Mutenia jäivät käymättä no sitten toisella kertaa......ehkä ensi syksynä.....
Ainahan sielun maisemiinsa palaa mielellään.
Uusi suo tarina sitten Pyhätunturilta siellä leikin lintukuiskaajaa,