Jotain uutta etsimässä.

Ajaessamme Raja Joosepin tullia kohti kännykkäni toivotti ystävällisesti Hyvää Venäjän matkaa Dnan asiakas.Sentään ei ollut viisumit ja passit mukana joten kurvasimme RajaJoosepin kentälle.

Muutama vuosi oli viime käynnistä vierähtänyt,ja mukana oli toinen kaksikko joka ei ollut käynyt siellä,siispä näin kauniina päivänä sinne.

Joosepin ja Tildan mökin ovi oli kutsuvasti raollaan, savu vain piisistä puutui,että olisi voinut kuvitella heidän pistäytyneen jonnekin muihin pihan rakennuksiin.

Vinttikaivokin oli korjattu oikein mukavaa nähdä se kuosissaan navetan nurkalla.

Saunan seinustalla oli mukavaa istua auringon paistaessa lämpimästi.Takana auringon ruskeaksi paahtama seinä.Taivas oli niin sininen ihan silmiä häikäisevä.

Pois oli vaan lähdettävä osalla oli jo pikkuisen kiirekkin,mutta me seikkailija kaksikko jäätiin taas koukkuun kun tien viitassa luki Nangujärvi.

Siinä uusi etsintä kohde olikin siis sinnepäin auton keula.

No niin ja ihan uutta ja outoa tietä edessä,ja heti kun pysähtyi kuvaamaan niin auto edessä tai takana liikennettä oli alkumatkasta.

Siinähän se Nangujärvi on kauniin sinisenä,ja aika monine saarineen.Oli sentää hienoa nähdä se.

Päätettiin ajaa vielä eteen päin,ja autoilijat vähentyivät rantaan näytti johtavan useita teitä olisiko mökkejä ja Villin Pohjolan kämppäkin siellä oli.Osa liikkujista varmaan kalastajia tai metsästäjiä.

Alkoi jo olla rauhallisempaa,pikku lampia ja puroja mutta tie jatkui hyvä kuntoisena ties minne.

Oikeastaan minut tänne liki Tsarmitunturin erämaata ajoi jälleen kerran kirjanen jonka nimi oli Sodan Piikkilangat.Siinä kerrottiin saksalaisten vankileireistä joita oli täällä Nangujärvellä ollut useampikin.

Tietysti nyt kävi niinkuin Akamellan etsinnässä ensimmäisellä kerralla ei löydetty,mutta annas olla kun talven etsin ja katselen eiköhän seuraavalla kerralla ole parempi tuuri.

Onkohan nämä sodan aikaisia vai muuten vaan kairaan eksynyttä romua.

Todella mielelläni ottaisin vastaan asiasta paremmin tietävien vinkkejä,esim.vankileirin paikasta. 

Kaunis järvi ja varmaan kalaisakin,ainakin rannalla oli veneitä.

Ei täällä pitäisi ihan inspiraatiolla kulkea jotain tieto pohjaakin tarvitaan tietysti löytyy erämaata ja kauniita maisemia se kai oli nyt tarkoituskin,ohi ajaessa vaan kurvattiin.Toinen autokunta oli kokeillut soittaa ja viestejä laittaa mutta eihän me vastattu (ei kenttää) Olivat jo luulleet meidän eksyneen no jaa ei kai sitä selvältä tieltä voi eksyä.Kaikkea sitä kuuleekin.

On ne vaan omalla laillaan metkoja nämä meidän reissut,ei tykätä turisti kohteista enää ollenkaan.Vuosien saatossa niihin kyllästyy ja alkaa etsiä ihan jotain muuta.Hiljaisuus ja rauha ainakin löytyy kun vaan uskaltaa poiketa valtateiltä,ja antaa aikaa itselleen.
Kyllähän me tapahtumissakin käytiin vastapainoksi rauhalle ja hiljaisuudelle.
Lännenratsastus tapahtuma oli minulle uutta ja istuin ihan hipihiljaa katsoen miten uljaat hevoset tottelevat ihmistä.

Palkintojakin saivat joka sarjassa,rehu säkkejä hevosille,mielestäni hyvä palkinto.Tietysti myös ruusukkeet ja ilo voitosta ratsastajalle.

Tietenkin perinteinen konsertti tällä kertaa kauniissa Revontuli kappelissa,laulajana Petri Laaksonen.

Erittäin upea konsertti,hänellä on kauniita lauluja joutuu ihan pyyhkimään silmiään.Siitä kun ollen kuunnellut Petri Laaksosta (täällä Lapissa tietenkin) on jo useampi vuosi aikaa.

Muutama vinkki reissaajille,tässä hyvä ruokapaikka.Laanilan kievari.
















Ja Elämänluukku vanha savottakämppä kahvia ja pikkusuolaista.Kannattaa käydä ainakin katsomassa.

Jo vain taitaa olla yhden syksyn osalta kirjoitettu,matka oli erittäin mielenkiintoinen ja antoisa.Monta mutkaa jäi vielä kertomatta kymmenessä päivässä ehtii paljon pari viikkoa olisi semmoinen sopiva aika sillä monen monta kohdetta joutui vain haikeus silmissään ohittamaan.
Revontulineen iltaisin,ja päivällä kulkien kauniissa syys säässä oli hauska,löytää uutta ja ihailla ennen nähtyä.
Seuraavaa syksyä odottelemaan jääden.
.