Ruskan värejä Lapissa.

Sunnuntai aamuna heti viiden jälkeen auton keula suuntasi kohti pohjoista.Tällä kertaa normaalin kaksikkomme nimen voisi muuttaa kolmikoksi .
Joka tapauksessa matka oli alkanut tarkoitus oli tutustuttaa vähemmän pohjoisessa reissannutta osapuolta komeampiin paikkoihin Lapissa.
Ensimmäinen kohde oli Ukonjärvi,matkaa sinne kertyi varmaankin yli 700 kilometriä.
Kolme jos on ajotaitoista niin matka ei tunnu raskaalle vaan taittuu nopeaan.
Ranuan ja Rovaniemen jälkeen tauko ja makoisaa ruokaa massuun.

Taas taipaleelle ja kohti Sodankylää ohi Saariselaän ja Ivalon Ukonjärvelle.

Vähän haikeana katselin kaukaa häämöttäviä Sompion tuntureita ne kutsuivat minua,mutta ohi vaan viiletettiin.

Ukonjärven lomakylästä olimme varanneet mökin pariksi yöksi,mukava mökki Kierreltiin katselemassa ja löytyi myös mökki jossa oltiin oltu joskus parikymmentä vuotta sitten.            

Kova tuuli työnsi vettä laiturille ja ajoi meidät sisälle odottamaan aamua ja uusia seikkailuja.

Aamulla kiivettiin ensimmäiseksi Karhunpesäkivelle,mitä tietenkään minun ei olisi pitänyt tehdä jalat kipeytyivät ,heikko kunto se vaan noin ilmeilee ei ole tottumusta portaisiin.

Jatkettiin Inariin ja siellä odoteltiin Inarin järven risteilyä.  Hyvin aika menee kauppoihin tutustuen.

Inarin Hopeassahan on pakko käydä siellä on todella persoonallisia koruja nytkin lähti jokaiselle mukaan jotain kivaa.

Mukavan tasaista kulkua Inari 3:lla 

Mutta harmillista oli että ei pystytty rantautumaan Ukonkivelle kovan aallokon takia. 

Inarin kirkon tornin huipun taustana Otsamo tunturi.

Hautuumaasaari jonne vainajat ennen haudattiin pedoilta turvaan.

Rannat ovat jylhät ja monin paikoin kallioiset,mutta upeat ruskan väreissään.

Karun kauniit ja kivikkoiset rannat ja tuhannet saaret komea on Saamenmeri.

Uusi muitomerkki kullankaivajien palstalla Petronellankin laatta oli jalustassa.

Saamelaisten kulttuurikeskus Sajos

Mielikköjärven lintutorni iltavalossa.Nähtiin hanhiaura matkalla etelään.Kyllä ne kuvassa on kun pikkuisen suurentaa......nyt unille mökkiin.

Aamulla matka jatkui Äkäslompoloon aina sinne on päästävä joka syksy uudelleen ei maha mittään.

Täytyihän se Kaunipään huppu käydä katsastamassa ohi ajettaessa.

Tuntureihin rakennetaan jotenkin Kaunispään etelä rinne ei enää näytä entiselle,komeita kelomökkejä täynnä ja mitä lie kaivaneet ihan laellakin saa nähdä mitä sinne tulee.

Äkäslompolo löytyi tutulta paikaltaan ja asumuskin löytyi pariksi yöksi.

Illalla tietenkin Pakasaivolle perinteitä täytyy kunnioittaa.

Eikös vaan olekkin ihanan hämärää?

Nyt taitaa mennä toiston puolelle,siispä pidän tauon ja jatkan osassa kaksi.

Elokuun kivisiä tarinoita 1.

Kaksi kiviretkeä samalle kuukaudelle, onko se liikaa? Ei, jos ne ovat aivan eripuolilla Suomea.
Tarkennuksena asiaan kuulun kivikerhoon, jossa kivistä tehdään kaikkea kivaa.
Ne, jotka osaa tekee oikein hienoja juttuja ja minä, joka opettelen niin no, opettelen.
Hauskinta on kivien etsiminen ja keräily. Kokee joskus aidon löytäjän ilon.
Niimpä me kaksitoista henkilöä suunnattiin eräänä elokuisena aamuna Kemin jalokivi galleriaan.

Oi, että kaikkea ihanuutta mitä siellä näkikään! Sää tosin oli pakahduttavan helteinen, kivaa niin kauan, kun istui ilmastoidussa autossa.

Ametistisikerö ja iso. Sitten sitä Jaspisbreksiaa, mitä oltiin menossa etsimään.

Matka jatkui eteenpäin ajeltiin pitkin Kemijoki vartta kohti yöpymispaikkaa Peuran kylässä, Tervolassa.

Todella viehättävä entistetty maalaistalo, ja osalle rantamökki Kemijoki varresta.

Rantasaunaa ja kaikkea ihanuutta, mutta kylläpä tämä retkeilijä oli niin nuupahtanut, että sänky ja suihku kutsuivat enemmän puoleensa kuin saunominen ja uinti.

Kemijokea Ossauskosken voimalaitoksen alapuolella.

Ihana makkari, eikö vaan? Hyvät unet siellä sai. Pihassa oli myös savusauna ja kylpytynnyri, että vaikka mitä voisi tilailla. Suosittelen kaikille matkailijoille!

Toki oltiin jo käyty kivipaikassakin, mukaan lähti kromimarmoria ja "jotain kiveä", kaikkea en kyllä tunne.
Aamulla virkeänä jatkettiin matkaa Kalkkimaan kaivokselle, johon tutustuttiin oikein oppaan johdolla. Täältä lähtee kalkkia melkein mihin vaan tarkoitukseen puutarhan ja pellon lannoituksesta eläinten rehuihin.

Jaspisjuoni kalliossa, nakuteltavaa niille, joilla kunnon työkalut oli. Reilua porukkaa, kun mekin joilla ei ollut hakkua kiilaa tai poraa, saatiin palaset omaksi.

Täältä kaivoksen nurkalta lähdettiin ajelemaan kohti Rautuvaaraa ja Hannukaisen Laurinojaa.

Laurinojalla äkeä maan omistaja pyyhälsi paikalle, vaikka luvat siellä käyntiin oli kysytty, mutta kuulema vääriltä henkilöiltä, Ei valtauksen haltija kuulema voi luvata mitään. Ihmeteltiin tovi ja, kun kaikki olivat koossa jatkettiin matkaa ja valtavat kasat jäivät omistajalleen.....

Luulempa, että ei henkilöautoon mahdu kovin monta kiveä näin valtavista kasoista.

Porot kuljeskelivat alhaalla, siis vähintään tunturin kokoisiahan nämä läjät olivat, katsokaa vasemmalle jos ajatte Kolarista Äkäslompoloon, Hannukaisen jälkeen ne ovat. Tieltä ei tosin tajua miten valtava alue on.

Ai niin, käytiin me naapurimaassakin valtiovierailu ihan huvin vuoksi.

Seuraavaan yöpaikkaan Leville saavuttiin hyvissä ajoin, ja ihan kiva oli paikka, siis kaksi ylintä kerrosta alppitalosta seittemän makkarin huoneisto. Hyvin mahduttiin koko porukka sinne.

Saunan jälkeen oli parvekkeelta mukavaa seurata paikallista kesän viettoa!!! Nopsaan levolle, aamulla oli aikainen lähtö Hanhimaassa olevaan Loma-Harjulaan, mistä oli tilattu venekyyti seuraavaan kivipaikkaan. Vuossavaaraan, olikohan joen nimi Lismajoki, ainakin tuo minun karttakirja sellaista tietoa antaa... Nyt tuli jänöpupu pöksyyn, ja en uskaltanut lähteä vene matkalle, kun oli muka vaikea kohde. No jaa, kaikki sanoivat ettei ollut vaikea, olisin kuulema päässyt sinne, no näkemättä jäi, ei maha mittään. Kapsajoelle suunnattiin seuraavaksi, se on minulle tuttupaikka, pari kertaa olen aiemmin käynyt. Mutta nyt vasta sen oikean rakkapaikan löysin ja vielä ihan itse. Hyvä minä!

Kerta kaikkiaan mukava päivä vaikka Vuossavaarassa jäikin käymättä.Seuraavana aamuna taas tielle. Kohteena Kumputunturin seutu.Siellähän tunturi jo näkyykin.

Karttaakin täytyy jo tutkia navigaattoreitten lisäsi.Kun oli ajettu tarpeeksi löytyi hieno kivi ihan vaan tien penkalta mutta oli mokoma liian iso mukaan otettavaksi.sai jäädä kotiseudulleen.

Päivä oli sitten pulkassa kivien suhteen ja kotimatka alkoi,pitkä sellainen mutta ei haittaa olen tottunut istumaan autossa pitkiäkin matkoja.Mukavia kivimuistoja tältä retkeltä.

Katselin kiviä jotka makasivat paikallaan

eivät hakanneet rummun tahdissa,

ne olivat vihreitten sammalkuvioden koristamia,

luonnollista taidetta.

Kivissä on kartta.

Korppi laskeutuu kuivuneen puun latvaan

näyttää minulle maata,

maassa on käyrä poron luu,

minulle tärkeä,

mutta minulla ei ole lupaa koskea siihen.

Korppi osoitti luuta minulle.

Kivissä on kartta.

Seison tunturin huipulla,

katselin kivien peittämää maastoa,

maailmasi on kaunis.

Runo Tuomo Kesäläisen kirjasta Kivissä on kartta

Naruska ja Savukoski kesällä 2014

Lähdimme Sallasta ajelemaan Savukoskelle päin halusin käydä siellä Korvatunturinmaan puodissa.Kuinka ollakkaan vastaan tuli Naruskan tien haara ja päätettiin poiketa sinne edes pikkuisen katsella mitä näkyy Suomen kylmimmässä kolkassa kesällä. Tenniöjoki löytyi hetimmiten varmaan joku on vahingossa???kastellut kenkänsä ja unohtanut ne kuivumaan ...hae toki pois ihan hyvät popot ja ehjät sukat..heh...

Mulle on tästä kuvasta sanottu että kaikkea sinä kuvaatkin .Jo vain niin teen,sehän on elämän suola hauskat pikku tapahtumat.Eikös vain?

Hyväkuntoinen tie ja suhteellisen paljon asutusta tien varressa niin kauniin vehreää ja kesäistä.

Porot kummastelivat outoja kulkijoita ,kuka se noin kameran kanssa meitä tähystää?

Minä olisin jatkanut mutta kuljettaja ei enää vaikka tien viitta houkuttelikin Karhutunturiin.Täytyy sanoa että kauemmin olisin viipynyt ehkä joku toinen kerta.

Ikävän näköiseksi myllätyn hakuuauken takaa näkyy Vanha Sallatunturi ja Rohmoiva tällä kertaa erikulmasta kun Onkamojärven yli edellisenä iltanä nähtynä. Harteillaan tuntureilla oli yöllä sataneet lumet.

Matka jatkui Savukoskelle ja siellä TAAS tietysti hautausmaalle.Pitäähän Moskua käydä moikkaamassa ja siinä sivussa Sau-herraa.Löysin myös Joseph Nemethin kiven jota en edellisellä kerralla huomannut.

Luin jostain kirjasta että Joseph olisi paennut Siperianrata työmaalta ja päätynyt jollekkin kämpälle lähellä Suomen rajaa rajavartiat olivat huomanneet miehen mutta eivät olleet uskaltaneet mennä hakemaan kun pakenijoita ei saanut auttaa.Kun tieto kulkeutui Sau-herran korviin hän lähetti oman partionsa auttamaan pakolaista ,mutta nälän heikentämä Nemeth oli ehtinyt kuolla,hänellä mukanaan olleen koiransakin oli joutunut syömään ruuan puutteessa.
Luen paljon yleensä pohjois aiheisia tarinoita ja sitten etsin paikkoja ja seutuja missä kaikki on tapahtunut.

Mutta nyt Korvatunturinmaan puotiin että siellä osaakin olla paljon ihania tavaroita.

Löysin sieltä minua ihastuttaneen kankaalle painetun taulun pakkohan se oli ostaa.Nyt taika sanat muistaa ja Akmeeli ei jää louheen vaan palaa takaisin matkoiltaan haukena sutena tai tuulen puuskana kuljettuaan pitkät palkiset.